Monituhatvuotista kastikäytäntöä on vaikea murtaa. Viime vuosikymmeninä dalitien aktiivisuus oman asemansa parantamiseksi on kuitenkin vahvistunut. Kastimaissa, etenkin Intiassa, on tuhansia dalit-järjestöjä, jotka ruohonjuuritasolla pyrkivät parantamaan dalitien itsetuntoa ja ohjaamaan köyhyyden ja alistamisen syömiä voimavaroja päämäärätietoiseksi taisteluksi kastisyrjintää vastaan.
Dalit-liikkeen heikkous on sen poliittinen hajanaisuus. Ainoana yhteisenä nimittäjänä sillä on Bhimrao Ambedkar (1891–1956), dalit-taustainen juristi ja poliittinen johtaja, joka kirjoitti Intian perustuslain ja vaati kastijärjestelmästä luopumista.
Dalit-järjestöt ovat kuitenkin onnistuneet herättämään kansainvälistä huomiota. Erityisen näkyvästi ne pitivät asiaansa esillä Durbanin rasisminvastaisessa maailmankonferenssissa 2001. Intian vähäteltyä asiaa sisäisenä ongelmanaan kokouksen lopulliseen asiakirjaan ei tullut minkäänlaista mainintaa kastiin liittyvästä syrjinnästä.
Kokouksen jälkeen kansainvälinen solidaarisuustyö alkoi tiivistyä. International Dalit Solidarity Network (IDSN) sai toimiston Kööpenhaminaan ja kokosi jäsenikseen kansallisia solidaarisuusverkostoja. Suomessa Dalitien solidaarisuusverkosto on toiminut vuodesta 2010.
Syntyperään kohdistuvan syrjinnän lakkauttaminen on vuodesta 2002 kuulunut YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean suosituksiin. Myös Euroopan Unioni on pyrkinyt puuttumaan sortaviin käytäntöihin.