Kastijärjestelmä jakaa ihmiset syntyperän perusteella ryhmiin, joilla on yhteiskunnassa erilaiset oikeudet. Kastiasema määrittää arvon ja ammatin lisäksi myös sen, missä voi asua, kenen kanssa voi aterioida ja kenen kanssa solmia avioliiton.
Koskettamattomuus
Dalitit ovat kastiin kuuluvien mielestä saastaisia. Siksi he eivät voi asua, aterioida tai harjoittaa uskontoaan kastiin kuuluvien kanssa. Daliteilta estetään monin paikoin yhteisten teiden ja vesilähteiden käyttö. Heitä ei huolita temppeleihin eivätkä he voi aina edes asioida poliisiasemilla.
Dalitit suljetaan usein poliittisen osallistumisen ulkopuolelle ja heidät pakotetaan likaisimpiin ja vaarallisimpiin töihin. Kouluissa dalit-lapset eristetään usein muista oppilaista eikä heidän opintojaan tueta. Dalit-naisia pahoinpidellään ja käytetään seksuaalisesti hyväksi. Monen dalit-naisen on pakko elättää perhettään prostituutiolla.
Dalitit ajautuvat usein velkaorjuuteen. Katastrofitilanteissa dalitien yhteisöt jäävät usein sivuun avustusjärjestöjen tarjoamasta avusta.
Velkaorjuus
Vaikka orjuus on kielletty monissa maissa, huomattava osa daliteista elää velkaorjuuden kierteessä. Köyhyys pakottaa heidät ottamaan lainoja, ja koska heillä ei ole omaisuutta, pystyvät he maksamaan velkansa vain työllä.
Kansainvälisen työjärjestön mukaan pakkotyötä tekee vähintään 12,3 miljoonaa ihmistä maailmassa. Heistä noin 9,5 miljoonaa elää Aasian ja Tyynenmeren alueella. Human Rights Watch on arvioinut, että pelkästään Intiassa velkaorjuudessa elää 40 miljoonaa ihmistä. Heistä 15 miljoonaa on lapsia. UNESCO on arvioinut, että Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Nepalissa velkaorjuudessa elää yhteensä noin 15–20 miljoonaa ihmistä.
Kastipohjainen orjuus
Kastipohjainen orjuus periytyy sukupolvelta toiselle. Vanhat uskomukset ja tavat pitävät yllä perinteitä, joissa tietyt tehtävät ja ammatit ovat muita saastaisempia ja kuuluvat siksi kastijärjestelmän alimmille.
Kastipohjaiseen orjuuteen perustuva työ periytyy sukupolvelta toiselle, eikä daliteilla usein ole muuta vaihtoehtoa. Nöyryyttävimpiin töihin kuuluvat ulosteiden käsittely, viemärien ja kuivakäymälöiden tyhjennys käsivoimin sekä pakkoprostituutio. Tapakulttuuri sitoo kastipohjaiseen työhön myös lapset ja ne, jotka ovat tulleet perheeseen avioliiton kautta.
Kansainvälinen oikeus kieltää tämäntyyppisen pakkotyön nykyaikaisena orjuutena.
Naisten syrjiminen
Etelä-Aasian kasti-, luokka- ja sukupuolihierarkioiden pohjalla ovat dalit-naiset. He kohtaavat moninkertaista syrjintää daliteina, alaluokkaisina köyhinä ja naisina.
Dalit-naisten alhaista asemaa ylläpitää väkivalta ja epäinhimillinen kohtelu. Seksuaalisella hyväksikäytöllä, raiskauksilla ja julkisella riisumisella ei nöyryytetä vain naisia itseään, vaan koko heidän dalit-yhteisöään.
Pahinta on se, että poliisi usein kieltäytyy kunnioittamasta dalit-naisten oikeutta rikosoikeudelliseen tukeen. Monissa tapauksissa oikeuslaitos jättää panematta toimeen dalit-naisia suojelevia lakeja.
Useat YK:n ihmisoikeuselimet ovat ilmaisseet huolensa dalit-naisten tilanteesta.
Naiskauppa ja pakkoprostituutio
Monet dalit-naiset ja dalit-tytöt on pakotettu seksiorjuuteen tai systemaattiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Suurin osa Intian bordellien tytöistä ja naisista tulee dalit-, alakasti- tai heimoyhteisöistä.
Intian Devadasi- ja Jogini-järjestelmät perustelevat seksuaalisen hyväksikäytön uskonnolla. Devadasi, joka alun perin tarkoitti pyhää sitoutumista temppeliin, on muuttunut systemaattiseksi nuorten dalit-naisten hyväksikäytöksi. Se on hallitsevien kastien tapa alistaa daliteja ja vahvistaa omaa sosiaalista statustaan sekä taloudellista ylivertaisuuttaan. Yhteisö stigmatisoi Devadasi- ja Jogini-naiset, eivätkä he saa solmia avioliittoa. Heidän lapsensa kärsivät syrjinnästä, koska heillä ei ole tunnustettuja isiä.
Daliteihin kuuluu myös Nepalin badi-kasti, jonka naisista monet päätyvät ihmiskaupan kautta Mumbain seksiteollisuuteen. Badi-tyttöjen perheet painostavat heidät prostituoiduiksi jo varhaisella iällä turvatakseen perheen toimeentulon. Kouluttamattomuus ja syrjintä estävät tyttöjä löytämästä muuta työtä. Badi-prostituoitujen asiakkaita ovat usein yläkastiset liikemiehet ja poliitikot.
Syrjintä koulutuksessa
Opettajat syrjivät daliteja kurittamalla heitä ruumiillisesti, erottamalla heidät muista oppilaista, estämällä heiltä yhteisten juoma-automaattien tai vesilähteiden käytön ja pakottamalla heidät tyhjentämään koulun kuivakäymälät. Oppilastoverit ja heidän vanhempansa näkevät dalitien kouluttamisen uhkana keskinäisille voimasuhteille.
Fyysistä pahoinpitelyä ja sosiaalista eristämistä esiintyy kaikilla koulutuksen tasoilla perusopetuksesta yliopistoon. Usein dalit-lapsen ainoaksi vaihtoehdoksi jää koulun keskeyttäminen.
Korkeakoulutasoisissa oppilaitoksissa syrjintää harjoittavat kastiin kuuluvat vanhemmat opiskelijat, opettajat ja henkilökunta. Yliopiston hallinto ei tue pahoinpitelyistä ja sosiaalisesta eristämisestä kärsivää dalit-opiskelijaa. Päinvastoin opettajat saattavat jättää hänet huomiotta tai jopa hylätä hänen onnistuneen suorituksensa. Kohtuuton syrjintä on aiheuttanut suhteettoman monta itsemurhaa Intian dalit- ja adivasi-opiskelijoiden keskuudessa.
Käymälöiden puhdistaminen käsin
Daliteista vähäarvoisimmat joutuvat ansaitsemaan elantonsa puhdistamalla kuivakäymälöitä ja viemäreitä. Käymälöiden puhdistaminen käsin on kastipohjaisesti periytyvä ammatti, jonka harjoittajaksi synnytään. Tätä ihmisarvoa loukkaavaa pakkotyötä tekee Intiassa arviolta noin 1,3 miljoonaa dalitia. Pääosin he ovat naisia. Työtä tehdään alkeellisin työkaluin.
Ammatti kiellettiin Intiassa lailla vuonna 1993, mutta käytäntö on tiukkaan juurtunut. Syrjintä ei tarjoa käymälätyöläisille vaihtoehtoa, ja työstä saatu mitätön palkka pakottaa heidät lainaamaan rahaa kastiin kuuluvilta naapureiltaan. Se puolestaan johtaa velkaorjuuden kierteeseen.
Syrjintä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
Sosiaalisessa marginaalissa elävistä daliteista vain harvat voivat osallistua politiikkaan. Vaikka hallitus yrittäisi huolehtia dalitien etuuksista ja tasavertaisista mahdollisuuksista erilaisin kiintiöin, lakien ja ohjelmien toteutumista ei valvota riittävästi.
Puutteellisesti toimeenpannut lait
Lainsäädännössä kastilaitos on lakkautettu ja kastisyrjintä kielletty jo vuosikymmeniä sitten. Syvään juurtuneet käytännöt estävät kuitenkin lakien täytäntöönpanon, ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet jäävät usein rankaisematta.
Intian perustuslaki kieltää syrjinnän, joka perustuu uskontoon, etnisyyteen, kastiin, sukupuoleen tai syntymäpaikkaan. Perustuslaki edellyttää koskettamattomuuden kulttuurin hävittämistä, ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämiseksi on säädetty lakeja, annettu toimeenpanomääräyksiä ja perustettu elimiä, kansallisia komissioita ja valtiollisia instituutioita. Myös Nepalin, Pakistanin, Bangladeshin ja Sri Lankan perustuslait kieltävät syrjinnän. Perustuslakien henki ei kuitenkaan toteudu, koska lakien täytäntöönpanoa ei valvota.
Oikeuksiaan puolustavat dalitit joutuvat vihamielisten vastahyökkäysten uhreiksi. Syrjinnän vastustaminen voi johtaa boikottiin, joka vie dalititeilta oikeuden viljellä maata, käydä kauppaa tai tehdä työtä. Dalitien vaatimuksiin vastataan myös murhilla, joukkoraiskauksilla, ryöstöillä ja tuhopoltoilla.