Kansalaisjärjestöt ja ulkoministeriö jakoivat kokemuksiaan Nepalin tilanteesta kesäkuussa 2025. Yhteinen Nepal-tapaaminen järjestettiin Fingon toimistolla Helsingissä. Keskustelussa korostuivat kaupalliset suhteet ja Yhdysvaltojen vetäytyminen. Kastin todettiin edelleen jarruttavan kehitystä parempaan.
Paikalla oli UM:n virkamiehiä ja elokuussa 2025 tehtävänsä aloittava Nepalin suurlähettiläs Petri Puhakka sekä kolmisenkymmentä eudstajaa Kansalaisjärjestöistä. Työtään lopetteleva suurlähettiläs Riina-Riikka Heikka ja suurlähetystön virkamiehet osallistuivat etäyhteyksien päässä Kathmandusta.
Nepal on ainoa Aasian maa, joka on Suomen kehitysyhteistyökumppani. Kehitysyhteistyöhön on kohdistettu suuria leikkauksia, mutta Suomen työ Nepalissa on pystytty pitämään lähes samalla tasolla kuin ennen. Suomi hallinnoi Nepalissa paljon EU:n hankkeita. Eurooppalaisia edustustoja on Suomen lisäksi vain Saksalla ja Ranskalla.
USA:n kehityspanos katoamassa
Ilmapiiriin vaikuttaa suuri murros, joka johtuu ennen muuta Yhdysvaltojen kehitystyön voimakkaista supistuksista. Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID jää Nepaliin, mutta hyvin pienenä. Monet toimijat ovat lopettamassa, esimerkiksi Britannian kontribuutiot Nepaliin ovat loppumassa. Nepalissa vallitsee odottava tilanne. Odotetaan, mitä tekevät YK, USA ja britit.
Muuttuneessa tilanteessa etsitään ennen muuta kaupallistaloudellisia tulokulmia. Tässä mielessä tärkeitä ovat Finfund ja Finnpartnership, suomalaisyritysten panostuksia odotetaan. Kaupallinen painopiste hallitsi myös Fingon tilaisuutta.
Nepalin suurista kysymyksistä esillä olivat ilmastonmuutos, maastamuutto, yleinen frustraatio, mielenosoitukset, liittovaltion toimimattomuus, suhteet Kiinaan ja Intiaan sekä eriarvoisuus ja kasti.
Kehitysmittareilla arvioiden Nepal edistyy nopeasti, samalla tulojen ja alueiden eriarvoisuutta on paljon. Suurlähetystön mukaan suomalaisilla kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli. Ihmisoikeusperustaisuus on keskeinen kattoteema.
Merkittävää on ollut työ koulutussektorilla. Opetussektorin kehittämisohjelma on yhteinen suunnitelma, jossa menetykset Nepalille ovat kuitenkin valtaisat, niitä kukaan ei pysty paikkaamaan.
Suomen kehitystyön tulosalueet Nepalissa ovat 1) ilmastokestävyys, vesihuolto, sanitaatio, 2) opetussektorin tukeminen ja varhaiskasvatus, 3) sukupuolten tasa-arvo.
Kiinan ja Intian välissä
Keskustelussa kansalaisjärjestöt esittivät hyviä kysymyksiä esimerkiksi geopoliittisesta paineesta Nepalissa ja siitä, miten näkyy Kiinan vaikutus, toisaalta siitä, miten turhautuminen näkyy yhteiskunnan eri sektoreilla?
Suurlähettiläs Riina-Riikka Heikka vastasi, että Nepal ei halua olla kallellaan Kiinaan eikä Intiaan, vaan se haluaa olla ystävä kaikkien kanssa. Se pyrkii luomaan multilateraalisia kokonaisuuksia ja toimii aktiivisesti esimerkiksi rauhanturvaoperaatioissa. Nepalille balanssit ovat tärkeitä. Nepal tekee paljon yhteistyötä myös Lähi-idän maiden kanssa, koska siirtotyöläisyys on sille keskeistä. Tämä liittyy myös kehitysyhteistyöhön.
Intiaan Nepalilla on välittömämmät ja luontevammat suhteet kuin Kiinaan, mutta Kiina myös on iso toimija Nepalissa ja läsnä hyvin monissa asioissa. Kiina ja Intia ovat keskeisiä siinä kysymyksessä, kuka täyttää syntyneen tyhjiön.
Kiinan toteuttamat hankkeet ovat olleet yleensä infrastruktuurin rakentamisen alueella, mutta koko ajan enemmän se on läsnä myös kulttuurin alueella. Nepalilla on selkeä periaate, että se ei halua ottaa lainoja Kiinalta. Riippuvuutta lainojen muodossa Kiinaan ei siten ole. Kiina on kuitenkin aktiivinen, hankkeita on monia. Kiinan ja Intian intressit näkyvät politiikan alueella siten, että Kiina pitää yhteyksiä erityisesti kommunisteihin, Intia kongressipuolueeseen, jotka molemmat ovat nykyisessä koalitiohallituksessa.
Poliittiset realiteetit
Nepalille on tyypillistä turbulenssi, hallitukset vaihtuvat usein ja virkakoneisto samoin. Toisaalta johtavien suurten puolueiden johtajat, kolme vanhaa herraa, ovat olleet vallassa vuosikymmenet, jo sisällissodan ajoista lähtien. Tilaisuudessa ei mainittu kolmea vanhaa herraa eikä heidän puolueitaan nimeltä, mutta ilmaisulla tarkoitetaan maolaisen kommunistipuolueen johtajaa Pushpa Kamal Dahalia eli Prachandaa (s. 1954), yhdistyneen marxilais-leniniläisen puolueen johtajaa Khadga Prasad Sharma Olia (s. 1952) sekä kongressipuolueen Sher Bahadur Deubaa (s. 1946). En pystynyt tarkistamaan näiden puoluejohtajien kastitaustoja, mutta vanhastaan on kerrottu, että kaikkien puolueiden, myös kommunistien, johtajat ja yleensä ylin johto ovat brahmaaneja.
Nykyinen hallituskoalitio on ollut vallassa vuoden, mikä on ennätyksellistä, poliittista vaihtuvuutta ei tapahdu kuitenkaan todellisesti, kun samat puolue-eliitit hallitsevat. Lainsäädäntöprosessit kestävät vuosia. Se johtuu sekä hallitusten vaihtuvuudesta että virkamiesten jatkuvasta rotaatiosta. Hallintokoneistossa on paljon toimimattomuutta.
Ihmisoikeuskysymysten vaikeus
Ihmisoikeuskysymykset ovat usein erityisen vaikeita isoissa infrahankkeissa. Niissä on usein kysymys vesivoimasta ja vesirakentamisesta. Niissä on paljon ongelmia, koska puhutaan ihmisten asuinalueista ja omistusoikeudesta, tunkeutumisesta toisten maille.
Suomella on lähinnä pienimuotoisia hankkeita, joissa voidaan pitää kiinni ihmisoikeusperustasta, ihmiset eivät joudu muuttamaan kodeistaan ja alueiltaan.
Riina-Riikka Heikka sanoi, että Nepalissa toimiminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Hän mainitsi yhtenä kehitystä hidastavana seikkana kastijärjestelmän ja ihmisten välisen eriarvoisuuden, joka vaikuttaa voimakkaasti yhteiskunnassa. Toisaalta hän korosti sitä, että Nepal on hetkessä elävä maa, aina pitää selviytyä nopeasti jostakin katastrofista.
Kasti on kehityksen sitkeä jarru
Dalitien solidaarisuusverkostosta tilaisuuteen osallistuivat Timo Lappalainen ja Mikko Malkavaara, joista jälkimmäinen kysyi Nepalin kastitilanteesta. Hän totesi, että länsimaissa on tavallinen olettamus, että modernisaatio ja teknistaloudellinen kehitys vaikuttavat väistämättä siihen, että sellaiset muinaiset kulttuuriset hierarkioita muodostavat järjestelmät kuin kasti aikaa myötä häviävät. Kehitys Intiassa on osoittanut tämän ajatuksen kuitenkin vääräksi. Modernisaation myötä kastilaitos on vahvistunut ja on nyt voimakkaampi kuin milloinkaan. Kysymys kohdistui siihen, onko Nepalissa havaittavissa samansuuntainen kehitys.
Kysymys herätti ehkä lievää hämmennystä ja se kääntyi enemmän sen käsittelemiseen, miten dalitit ja dalit-yhteisöt voivat. Sara Alanen totesi, että kastijärjestelmä on perustuslailla kielletty, mutta järjestelmä on olemassa ja toimii. Hän kertoi, että maaseutuvierailuilla voi todeta, että kuivin ja viljelykelvottomin maa on aina dalit-yhteisöjen maata. Hän kertoi, että suomalaisissa hankkeissa yritetään kohdentaa apu dalit-yhteisöihin.
Yksilöiden kohdalla yhteiskunnassa tapahtuu ilahduttavaa nousua. Koulutuksella on merkitystä, eli yhä useammin he voivat havaita, että sukunimen perusteella dalitiksi tunnistettavia toimii asiantuntijatehtävissä.
Riina-Riikka Heikka toisti sen, että syrjintä on kiellettyä, mutta käytännöt todellisuudessa kertovat kokonaan muusta. Hän muistutti, että liittovaltio on vasta kymmenen vuoden ikäinen eikä se voi vielä olla joka suhteessa toimiva ja kohdillaan.
Maahan on syntynyt isoja tyhjiöitä ja rahoitusvajeita, ja odotukset ovat suuria. Siksi ei voida katsoa lahjarahan antajaan. Toisaalta suurlähettiläs korosti, että Nepalin olisi otettava ohjat omiin käsiin.
EU:ta pidetään Nepalissa neutraalina toimijana. Sitä kohtaan ei ole vahvoja tunteita. Viime aikoina on tehty selviä havaintoja siitä, että kristillisellä arvopohjalla toimivilla organisaatioilla on vaikeampaa kuin muilla.
Nepalin perustuslaki on moderni ja toimiva, mutta nuori. Perustuslailla luotiin federalismi, jonka suurimmat edunsaajat ovat olleet vähemmistöt, joiden joukossa ovat dalitit, mutta myös monet muut vähemmistöt ovat saaneet oikeuksia.
Teksti: Mikko Malkavaara
Kuva: Kirsti Kirjavainen