Dalitien edelleen korjaamaton tilanne on esimerkki päällekkäisten identiteettien syventämästä, vaikeasti tunnistettavasta syrjinnästä, raportoi intialainen yhteiskuntatieteilijä Ashwini K. P. Hän on ensimmäinen aasialainen YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan virassa ja kotoisin dalit-yhteisöstä.
YK:n ihmisoikeusneuvoston 59. istunto pidettiin 16.6.–11.7.2025. Rasismin, rasistisen syrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden muotojen raportissa on erityistä mielenkiintoa, sillä erityisraportoijan kuusivuotisessa virassa on ensimmäistä kertaa aasialainen ja intialainen, 39-vuotias yhteiskuntatieteilijä Ashwini K. P., joka on kotoisin eteläintialaisesta dalit-yhteisöstä Karnatakan osavaltion Kurubarahallin kylästä. Raportti korostaa intersektionaalisen lähestymistavan merkitystä ja antaa suosituksia.
Intersektionaalisuus kuvailee, miten yksilön asemaan vaikuttavat sukupuolen lisäksi myös esimerkiksi yhteiskuntaluokka, etninen alkuperä, seksuaalinen suuntautuneisuus ja ikä. Intersektionaalisuus tarkoittaa risteäviä eroja yksilöiden identiteettien välillä. Se tarkastelee ihmisen asemaa eri identiteettiryhmiensä jäsenenä.
Ashwimi K. P.:n orientoituminen intersektionaalisuuden mukaan on kiinnostavaa, koska käsitteen käyttö on Suomessa vaimentunut nykyisen oikeistosuuntauksen ja Yhdysvaltojen käsitteisiin ja kielenkäyttöön kohdistaman rajoittamispolitiikan takia. YK:ssa tilanne on toinen.
Dalit-naiset syrjässä myös akateemisissa piireissä
Erityisraportoijan mukaan feministiset ja marginalisoituneiden ryhmien tutkijat ovat soveltaneet intersektionaalisuutta ymmärtääkseen syrjinnän ja syrjäytymisen monimutkaisuutta. Tutkijat ovat havainnollistaneet, kuinka dalit-naisten kehoja, kulttuuri-identiteettejä ja työtä on säännelty ja muokattu historiankirjoituksen, omaelämäkertojen ja etnografisen tutkimuksen He korostavat, että dalit-naiset ovat edelleen marginalisoituneita jopa feministisissä akateemisissa yhteisöissä, ja väittävät, että kaikki feministinen tulkinta, joka kieltäytyy tunnustamasta kastiin liittyvää sortoa, on puutteellista ja ylläpitää kastihierarkiaa.
Ashwwimi K. P. nostaa esiin joitakin feministisiä dalit-tutkijoita ja -kirjailijoita, kuten Baby Kamblen, Urmila Pawaron ja Shailaja Paikin. He ovat asettaneet dalit-naisten eletyn kokemuksen omiin sosiaalisiin, seksuaalisiin ja kulttuurisiin yhteyksiinsä ja nostaneet kastin etualalle sukupuolittuneen alistamisen rakenteellisena voimatekijänä. Samalla he tarjoavat kriittisen perustelun vallitseville kastifeministisille paradigmoille ja korostavat kastia leikkauspisteenä syrjinnän, väkivallan ja sorron ymmärtämisessä.
Intersektionaalinen tutkimus paljastaa syrjinnän malleja
Intersektionaalisuus paljastaa syrjinnän malleja, jotka muuten saattaisivat jäädä piiloon. Se lisää ymmärrystä siitä, että systeeminen väkivalta, kuten rotuun ja kastiin perustuva syrjintä ja sukupuoleen perustuva väkivalta, liittyvät toisiinsa.
Valtarakenteet ja etuoikeudet ovat usein seurausta kolonialismista, orjuudesta, kastisorrosta ja patriarkaatista. Intersektionaalinen lähestymistapa edellyttää niiden tunnistamista ja hajottamista toisiinsa kytkeytyneinä historiallisen ja nykyaikaisen sorron järjestelminä. Se asettaa rotuun ja risteäviin syrjinnän muotoihin liittyvien ihmisten kokemukset keskiöön ja vaatii heidän autonomiansa ja toimijuutensa aktiivista tunnustamista ja mahdollistamista.
Intersektionaalinen lähestymistapa tunnustaa, että syrjintäkokemukset ovat monimutkaisia ja joustavia. Staattiset yhden mallin ratkaisut eivät ole tehokkaita rotusyrjinnän ja intersektionaalisen syrjinnän kohdalla. Intersektionaalinen lähestymistapa tunnistaa ja kumoaa rodullistamisen, rotuun perustuvat stereotypiat ja kastiennakkoluulot, jotka aivan liian usein esittävät rotu- tai kastisyrjinnästä kärsivät yhteisöt yhtenäisinä.
Päällekkäiset identiteetit vahvistavat syrjintää
Etelä-Aasian maissa, kuten Bangladeshissa, Intiassa, Nepalissa, Pakistanissa ja Sri Lankassa, dalit-henkilöt kohtaavat intersektionaalista syrjintää, joka johtuu päällekkäisistä identiteeteistä, kuten kastista, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, taloudellisesta asemasta, vammaisuudesta ja uskonnosta. Nämä päällekkäiset tekijät vahvistavat syrjäytymistä ja rajoittavat dalit-henkilöiden mahdollisuutta koulutukseen, työhön, terveydenhuoltoon ja poliittiseen osallistumiseen. Esimerkiksi 70,4 prosenttia dalit-naisista ilmoitti vaikeuksista saada terveydenhuoltoa tarvittaessa.
Nämä haasteet ovat seurausta järjestelmällisestä kastisyrjinnästä, riittämättömästä terveydenhuollon infrastruktuurista syrjäytyneillä alueilla ja taloudellisesta haavoittuvuudesta. Tämä kolminkertainen syrjäytyminen juontaa juurensa kastiin, sukupuoleen ja köyhyyteen, ja se pahentaa entisestään dalitien syrjäytymistä olennaisista terveyspalveluista.
Halveksittava työ kaventaa oikeuksia
Kastijärjestelmän ja ammatin välinen yhteys pahentaa entisestään dalit-naisten asemaa, erityisesti niiden kohdalla, jotka kasti määrittää ihmisjätösten siivoajiksi. Kuivakäymälöitä siivoavat käsin yleensä naiset, ja heiltä evätään erityisen saastaisuuden vuoksi pääsy peruspalveluihin kuten puhtaan veden ääreen tai terveydenhuoltoon. Vammaisten dalit-henkilöiden pääsy mukautettuun työhön on myös rajoitettua, mikä pahentaa köyhyyttä.
Väkivallan ilmentymät vaihtelevat Etelä-Aasian maiden välillä ja niihin kuuluvat ihmiskauppa ja pakkoprostituutio, dalit-naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta sekä dalitien ja muihin vähemmistöihin kuuluvien tyttöjen pakottaminen uskonnolliseen kääntymykseen tai avioliittoon.
Nepalissa suurin osa ihmiskaupan uhreista on dalit-naisia. Daliteihin lukeutuvat badi-naiset ovat historiallisten ennakkoluulojen alaisia ja erittäin alttiita ihmiskaupalle ja pakkoprostituutiolle. LGBTQ+-daliteilla on myös suuri fyysisen ja seksuaalisen väkivallan riski. Dalit-lapset kohtaavat koulussa ruumiillisia rangaistuksia ja vakavaa sosiaalista syrjäytymistä. Vammaisilla dalit-lapsilla on lisääntynyt hyväksikäytön riski.
Syrjityt jäävät edelleen vaille ääntä
Erityisraportoija on tyytyväinen tietoihin, joita hän sai esimerkiksi Azerbaidžanilta, El Salvadorilta, Saksalta ja Espanjalta pyrkimyksistä sisällyttää marginalisoituneiden rotu- ja etnisten ryhmien osallistumisoikeus kansalliseen politiikkaan, mutta hän sai myös huolestuttavaa tietoa osallistumisen esteistä.
Näihin kuuluvat dalit-yhteisöt, joilla on alhainen edustus Intian päätöksenteossa, afrikkalaistaustaiset ihmiset, jotka eivät pysty riittävästi toteuttamaan oikeuttaan Yhdysvalloissa, vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset, jotka on suljettu päätöksenteon ulkopuolelle Lähi-idän maissa ja rodullistetut ryhmät, jotka kohtaavat esteitä yrittäessään osallistua Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeustyöhön. Osallistumisen esteitä on edelleen huolimatta rasismia vastustavien ja ihmisoikeuksien puolustajien rohkeista ja jatkuvista ponnisteluista. Erityisraportoija kehottaa valtioita puuttumaan näihin esteisiin.
Syrjinnän systeeminen luonne on tunnistettava
On tärkeää korostaa korjaavan oikeudenmukaisuuden merkitystä järjestelmällisen rasismin ja intersektionaalisen syrjinnän torjunnassa. Syrjinnän vastaisten lakien soveltamista on laajennettava, mutta on myös edellytettävä rasismin ja moniperustaisen syrjinnän systeemisen luonteen tunnistamista ja korjaamista. Sen taustalla ovat kolonialismiin, orjuuteen, apartheidiin, kastisortoon ja patriarkaattiin liittyvät rikokset ihmisyyttä vastaan sekä niiden jatkuvan sorron perintö.
Tähän mennessä ei ole löytynyt oikeutta näiden ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sortavien järjestelmien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Menneiden ja joissakin tapauksissa jatkuvien julmuuksien korjaamaton luonne ylläpitää jatkuvaa systeemistä rasismia ja moniperusteista syrjintää. Siksi kattava ja rakenteellinen lähestymistapa historiallisiin vääryyksiin ja syrjiviin rakenteisiin ja puuttuminen niiden nykyisiin ilmentymiin vahvistavat toisiaan.
Teksti: Mikko Malkavaara